Laardipallo

Tappokipeänä

2009-05-05T08:10:01+03:00

Taivas sentään mikä tauti, en ole vähääkään jaksanut välittää painosta, syömisistä, syömättömyydestä, en yhtään mistään. Vaakakin tilttasi sopivasti, patteri taisi loppua ja uutta en ole hankkinut. Eli painosta ei minkäälaista käsitystä, oikeastaan hyvä niin.

Suorastaan mielenkiintoista

2009-04-29T07:46:01+03:00

Paino nousee ja nousee. Tunnen joka paikassa kuinka kiristää, turvottaa ja pullottaa. Vatsa ei toimi, kaikki mikä menee sisään, jää myös sinne. Luultavasti myös juon liian vähän. Kaapista löytyisi vanhat tyroksiinit, päiväyskin lie mennyt, pitäisikö napata ihan vain virittääkseni itseni liikatoiminnalle...

Syömishäiriö

2009-04-28T07:56:01+03:00

Tuohon edelliseen tuli kommenttia ja joo, kyllä minä tiedän miten asiat pitäisi oikein tehdä, mutta syömishäiriöiselle se ei ole niin yksinkertaista. Faktaa on pää täynnä, ihan sitä samaa mitä kaikilla muillakin. Jos pysyisi ja osaisi toimia sen faktan mukaan, niin eihän silloin olisi syömishäiriöinen, kukaan ei tässä maailmassa olisi syömishäiriöinen.

Ja mitä eiliseen tulee...illalla oli pakko syödä muutama leipä ja tämän aamun paino sanoo juuri tälle syömishäiriöiselle, että mokamokamoka!!!! sillä paino on noussut.

Alle 100 kcal vuorokaudessa

2009-04-27T20:40:01+03:00

Sen verran on tänään mennyt, älytöntä. Nyt on verensokeri niin alhaalla että tärisyttää, katsotaan pitääkö itsekuri, vai onko "pakko" syödä. Jos syön, niin tunnen epäonnistuneeni.

Kuinkahan pitkään pitää olla syömättä, että tuo säästöliekkisysteemi menee pois päältä?

Ei ole todellista

2009-04-27T08:02:01+03:00

Helvetinperse tästä tule yhtään mitään. Viikonlopun syömiset olivat varsin asiallisia, paljon liikuntaa jne, mutta paino vaan nousee. Josko sitten tajuamattani syön kuitenkin liikaa? Vai liian vähän? Pakko kai laittaa ylös ja lasketuttaa kiloklubissa tai jossain, että näkee todelliset ja inhorealistiset mättömäärät.

Edittiä: laskin eiliset syömiset noin suunnilleen, alle 2000kcal jäi. No se ei näytä riittävän, joten laitan nyt kiloklubiin syömiset ja liikkumiset ja koitan tajuta missä mättää? Tollotin itseäni myös peilistä ja totesin, että 5-6 kiloa pudotusta näkyy jo kunnolla. Muistelen, että sellaisena 62-63 kiloisena olisin ollut ihan tyytyväinen.

Edit2: tähän mennessä kalorilaskurin mukaan olen syönyt/juonut 96 kcal verran. Koostuu kahvista, maidosta ja Pirkan sokerittomista salmiakeista (10kpl).

Mitään ei tapahdu

2009-04-26T19:27:01+03:00

Eli paino ei putoa. No vitutuksesta huolimatta päivän mätöt ovat pysyneet kohtuudessa, tai ainakin mun kohtuudessa. Ruisleipää tuorejuustolla ja rehuilla, pala jäätelökakkua mikä ei ollut edes hyvää. Toimisikohan nuo kromit jo?

Pihahommissa on tullut liikuttua aika reippaasti, niitä riittää vielä ainakin pariksi viikoksi, iso piha.

Ok päivä

2009-04-25T22:35:01+03:00

Ihan asiallisesti meni mitä syömisiin ja liikkumiseen tulee. Huomenna jää irtokarkit onneksi syömättä kun kaupat on kiinni (vai onko?) ja liikuntaa tulee pihahommissa väkisinkin saatua. Katsotaan mitä paino huomenna on, se määrää kuinka päivä menee. Surullista kyllä.

En kutistu

2009-04-25T12:37:01+03:00

Todellakaan ja sehän on selvää miksi en, metodit kun ovat hiukan kyseenalaiset. No, jos oikein kuvittelen, niin kromi vaikuttaaa, sillä tänään ei irtokarkkeja ole tullut syötyä kuin ehkä kourallinen pari, normaalin puolenkilon sijaan.

Eilen olin niin mahakipuinen, että syömiset jäivät maustamattomaan jugurttiin ja mysliin. Vatsan sain toimimaan, lääkkeillä.

Yök

2009-04-24T15:03:01+03:00

Jeesus mikä olo pelkästä kahvista voi tulla. No, eipä maistu syöminen, eli hyvä näin. Toisekseen olen aivan tukossa. Kaikki toki haluavat lukea vatsantoiminnastani, eli ei toimi ei.

Tyhjäpää

2009-04-24T07:41:01+03:00

Todellakin olen tyhjäpää näin aamuisin (miksei aina), sillä unohdin taas käydä punnitsemassa ihrani. No, olen turvoksissa kuin mikä, eli tuskin tuo lukema olisi mieltä kovinkaan ylentänyt.

Ennen nukahtamista mietin noita syömisiäni ja suhdetta ruokaan. Suhde ei ole terve, sen kyllä tiedän ja myönnän. Eilisen listan lisäksi söin vielä lisää näkkäriä tuorejuustolla ja kurkulla, eli en mitään oikeasti kammottavaa mättöä. Mutta siltikin omassa päässäni se on ahmimista, mahdotonta, kontrolloimatonta liikasyömistä.

Elämä, tunteet, suhteet ja kaikki tapahtumat peilaavat suoraan syömisiäni, tai toisinpäin. Ensimmäinen reaktio ahdistukseen, suruun, menettämiseen on syömättömyys. Voin liioittelematta sanoa, että sillä sekunnilla kun joku tuollainen kriisi iskee, ensimmäinen ajatus on lakata syömästä. Tiedän, että kanavoimalla ahdistuksen syömättömyyteen, kropan kiduttamiseen, mielen kontrollointiin otan haltuuni sillä hetkellä sen ainoan keinon pitää edes jotkut langat käsissäni. Nuo "kaudet" menevät toki aina ohitse, muutenhan olisin anorektikko. Pahimmillaan, tai parhaimmillaan, syömättömyys on kestänyt parisen viikkoa ja olo on ollut kaiken sen paskan keskellä loistava. Outoa sinänsä.

Nyt on meneillään yksi tuollainen kriisi, potentiaalinen "en enää ikinä syö" juttu. Eli kahvia, kahvia, kahvia...